.

Hauho-Seuran toiminta alkoi vuonna 1948. Välittömästi hauhoseuralaiset käynnistivät työn vanhojen esineiden ja rakennusperinteen keräämiseksi ja tallentamiseksi. Kunnioitettavalla innostuksella ja kotiseutuhengellä kokoon saatiin mittava kokoelma esineitä ja rakennusperintöä.

Tästä kokoelmasta muodostui kolme museota: Esinemuseo, Kotkon talomuseoalue sekä Vihavuoden myllymuseo. Näiden sisältämien arvokkaiden esineiden ja rakennusperinteen kulttuurihistoriallinen arvo on mittaamaton. Ne ovat yksi hauholaisuuden voimavara, jonka tulee säilyä ja täydentyä myös tuleville polville.

____
Hauho-Seuran esinemuseo sijaitsee entisessä lainajyvästön makasiinissa aivan kirkon vieressä Skytten aukion laidalla.

Kun isojen viljavarastojen perustaminen ja kuljetusvälineiden kehittyminen teki pitäjien lainajyvävarastot tarpeettomiksi ja makasiinit jäivät tyhjilleen, niin monet muutettiin museoiksi. Hauho-Seura sai tämän makasiinirakennuksen käyttöönsä ja toimitti kunnan alueella vanhojen esineiden keräyksen. Museo avattiin juhannuksena 1950. Varasto oli maanviljelijöiden yhteinen yritys, johon kerättiin satoa hyvinä vuosina, ja lainattiin tarvittaessa siemenviljaksi viljelijöille. Mutta riitti siitä joskus muuhunkin. Kun viime vuosisadalla tarvittiin varoja uutta kirkontornia varten, lahjoitettiin viljaa 500 tynnyriä - nykymitoissa n. 50 000 kiloa - ja laareihin jäi vielä kaksinverroin . Lainajyvälaitos ei ollut suinkaan vähäpätöinen yritys.

Viljaa säilytettiin lujien lukkojen takana, ja rakennuksen seinät olivat kaksinkertaiset siltä varalta, että varas onnistuisi kairaamaan reiän laarin kohdalle. Jyvät eivät silloin tulisi varkaan pussiin, vaan valuisivat seinien väliin. Rakennuksen yläkertaan johtaa kahdet portaat. Raskaan jyväsäkin kantaja kiipesi matala-askelmaisia, ja alas tullessaan loikki toisia.

Museon arvokkain osasto on yläkertaan rakennettu pieni kappeli, johon talletettu kirkosta poistetut katolisen ajan pyhimyspatsaat ja hauholaisen kansantaiteilijan, ruotusotamies Korlerin 1772 tekemät seinämaalaukset, jotka kuvaavat Raamatun tapahtumia ja karun kansanmiehen uskonnollisia näkemyksiä. Katossa riippuvat kirkon vanhat kynttiläkruunut, ja nurkassa vaanii yhä paratiisin käärme omenaa tarjoten. Kappelin ulkoseinällä on 1861 rakennettujen urkujen koristeellinen fasadi ja urkupöytä, jotka poistettiin kirkosta loppuun palvelleina 1959. Osa pilleistä soi vielä kirkon uusissa 27-äänikertaisissa uruissa. Yläkerrassa on myös käsityö- ja kotitalouskaluja, seppämestarien näytteinä sarja vanhoja lukkoja, kokoelma suomalaisia suksia, entisen kiertokoulun oppimateriaalia ynnä muuta mielenkiintoista.

Alakertaan on asetettu näytteille muun muassa viljan puinnissa, jauhatuksessa ja mittauksessa sekä hämäläisen sahdin valmistuksessa käytettyjä välineitä. Hauholaisesta pienteollisuudesta kertovien monien muinaislinnojen ja kirkkojen restaurointiin valmistetut koristetiilet, sekä niiniköydet, joita vietiin Hämeen härkätietä Turun markkinoille saakka. Kyläsuutarin koneet ja työkalut muodostavat myös mielenkiintoisen kokoelman. Museossa on sähkön aikakauden ja nykytekniikan alkuaikojen laitteitakin, jotka nopean kehityksen vallitessa ovat jo jääneet muinaismuistoiksi.

***

     
Kolmensadan metrin päässä kirkosta seurakuntatalon ja pappilan ohi Kotkonharjulle on luonnonsuojelualueen laidassa ryhmä harmaantuneita rakennuksia. Siellä on Hauho-Seuran talomuseoalue.

 

1700-luvun loppupuolella rakennettu Halpparin talon piharakennus on tuotu paikalle Kaukkalan kylästä, ja on varustettu esittämään vuosisadan vaihteen valistuneen ja kunnalliseen toimintaan osallistuvan talonpojan kotiasuntoa. Rakennus on eräkauden ja savupirttien jälkeiselle ajalle tyypillinen: veranta, porstua, pirtti, isännän kamari ja kaksi vieraskamaria. 

Pappiloista ja kartanoista saadut vaikutteet näkyvät jo kamarien tapettiseininä ja uuden tyylin huonekaluina. Mutta tuvan tummuneet hirsiseinät, vedellä ja hiekalla aikoinaan valkoisiksi hangatut leveät lattialankut, sekä koruton kalusto kertovat vuosisatain takaa peritystä yksinkertaisesta, mutta tarkoituksenmukaisesta elämäntavasta. Siirron jälkeen rakennuksessa ei ole asuttu, sillä se on tarkoitettu vain museoksi. Toinen savupiippu ja kamarien uunitkin on jätetty muuraamatta.

Mamsellimainen tuulimylly jauhoi vuoteen 1890 saakka Alvettulan Solperin tilalla, josta se siirrettiin Ilmoilan Honkasaareen. Se oli käytössä vuoteen 1918 ja siirrettiin museoalueelle 1961. Sen uudet siivet on tehty kestävyyssyistä alkuperäistä lyhyemmiksi.

Myllyn alapuolella on pappilan entinen jyvämakasiini. Asuinrakennuksen ja myllyn välissä kyyhöttää pikkuinen savusauna - mäkitupalaissauna - Torvoilan kylästä. Sen haltijoina olivat Albinus Niskasen eli "piinun" suvun jäsenet. Saunan vieressä on 1800- luvulla rakennettu Hakasen suvun hallussa ollut mäkitupalaisen aitta Tuittulasta.

Asuinrakennuksen toisella sivulla oleva "hyyskä" eli käymälä on saatu pappilasta. Sen on rakentanut pastori Filip Danielson. Käymälät tulivat pakollisiksi Hauholla terveydenhoito-ohjesäännön määräyksestä 1884.

Pihan pohjoispäässä on entinen riihilato, johon nyt on varastoitu vanhoja ajoneuvoja ja muuta kalustoa. Paririihet - rakennusvuosi 1760 tienoilla - siirrettiin nykyiseen paikkaan 1843 ja ostettiin Hauho-Seuralle 1961. Siitä on purettu hevoskierron katos ja laitteet silloin kun puimakoneet pantiin pyörimään sähkömoottorilla. Viljan kuivatus ja puinti riihissä loppui 1920 ja -30 -luvuilla. Riihirakennuksen toisessa päässä on kokoelma viljan puinnissa ja käsittelyssä käytettyjä välineitä, ja siellä on säilynyt myös kotoinen riihen tuoksu. Katoksen edessä oleva tasanne on tehty esiintymislavaksi, sillä museoalueella vietetään vuosittain kotiseutujuhlaa Hauhon perinteisenä kirkkopyhänä juhannuksena.

***

 

Vihavuoden kosken partaalla, aivan Hauhon ja Luopioisten rajan tuntumassa, on asiakirjojen mukaan ollut myllytoimintaa jo vuonna 1433. Myllyjä kerrotaan olleen siellä jo aiemminkin.

Mylly on kuulunut Sotjalan jakokunnalle. Ajan tavan mukaan kylän talot muodostivat myllylahkoja ja jauhatusvuorot jaettiin sopimuskirjalla talojen kesken. 

Nykyinen myllyrakennus, uudempi asuinrakennus ja aitta ovat tiettävästi 1800-luvulta. Myllypirtin arvellaan olevan 1600-luvulta, sen ikäiset puurakennukset ovat todellisia historiallisia harvinaisuuksia. Vihavuoden myllyä on hallinnut Rekolan myllärisuku vuodesta 1635 lähtien vuoteen 1938 asti. Tämän jälkeen mylly vuokrattiin ja se oli toiminnassa vuoteen 1958. Hauho-Seuralle myllyalue siirtyi vuonna 1961.

Alue toimii nykyisin myllymuseona. Myllyssä, joka on rakennettu osin virran päälle, on sisäkalusto tallella, mutta vesiratas ja voimansiirtolaitteet puuttuvat. Myllärin perheen ja myllymiesten asuntona ollut pirtti on tarkoitus kunnostaa. Se on käytössä kyläläisten ja Hauho-Seuran tilaisuuksissa. Myllypirtin vieressä oleva "paraatipytinki" oli tarkoitettu alunperin arvohenkilöiden majapaikaksi. 

***

 

Kuva: Marjatta Hinkkala, Jouni Lehtonen piirrokset: Johan Hietala

Hauho-Seura ry.
hallitus@hauho-seura.fi